Mietteitä työkauden alkaessa.

 

Tänä kesänä olen viettänyt valvottuja öitä rukoillen  ja miettien  itseäni, että olenko kaikessa toiminut Jumalan tahdon mukaisesti  niin että Hänen nimensä tulisi kirkastetuksi.  Huomasin monessa toimissani että pakkasen puolella on menty, miettiessäni mm. kannanottojani; onko ne olleet liian jyrkkiä ja  tai kenties olenko jättänyt huomioimatta seurakunnan tai lähimmäiseni.  Seurakunnan jälleen aloittaessa uutta toimintakautta  on tehnyt hyvää mennä itseensä  perinjuurin  katsoen  peiliin itseään.

Lukiessani  Pekka Sartolan  Seitsemän sinettiä - kirjaa joka käsittelee Ilmestyskirjaa,  erityisesti sen  kirjeistä  seitsemälle seurakunnalle- osiota jossa nuhdellaan seurakuntia   heidän penseydestään ja ensirakkauden puutteesta.niin  omalla kohdallani on parannuksen paikkaa ja erityisesti  keskinäinen rakkaus on tärkeä tekijä.  Jos  tämä puuttuu, ei auta  katsoa toisiin vaan edelleenkin se on itsetutkiskelun paikka, että onko ajatukseni oikeat niin että kaikessa siinä mitä teen tai  olen ...kirkastaisin Jeesusta, enkä saattaisi nimeään häpeään.

Joka aamuinen rukoukseni on että  saisin sen viisauden, voiman ja oikean mielenlaadun palvella täysillä Jumalaa, mutta  illalla  levolle käydessä jälleen saan todeta  vajavaisuuteni  ja Jumalan armahtavaisuuden.

Näen tärkeänä  että seurakunta noudattaa Jumalan sanaa, eikä tee siinä poikkeuksia  eikä muutoksia missään kohdin ja kun meillä on  ensimmäisellä sijalla rakkaus Jeesukseen niin se myös heijastuu keskinäiseen rakkauteen seurakuntalaisten kesken kuin myös ulkopuolelle. Siteeraan mielelläni tähän Jumalan sanaa: “ siitä teidät tunnetaan, että teillä on keskinäinen rakkaus. “

Meidän tehtävämme  niin yksilönä kuin seurakuntana on viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin,  toisinsanoen evankeliumia kaikille mutta erityisesti alueella oleville suomalaisille  ja otetaan se vakavasti tälläkin toimintakaudella.

Yleisesti ottaen seurakunnissa tänäpäivänä  on "puuttuva jalokivi" Jumalan ylistäminen, vaikka me monesti suullamme ylistetään mutta se avautuminen ylistykseen jää heikoksi.  Sen puuttumiseen voi olla monta syytä, pelkoa,  häpeää, arkuutta, mutta varmasti suurimpia syitä on kaavoihin kangistuminen...  Kokouksen "käsikirjoitus" on niin tarkka, että  ei anneta valtuuksia Pyhälle  Hengelle tehdä muutoksia. Meillä on kuitenkin hyvät edellytykset ....kasvaa Pyhänhengen johdattamana ja rukoukseni on että tämän työkauden aikana saisimme tätäkin "jalokiveä" panna käytäntöön.

Lopuksi tahtoisin esittää  hienovaraisen ksymyksen ..jokaisen meidän sydämelle tutkittavaksi, että onko  maailman areenoilta tarttunut meihin ...lavakulttuuri jossa  osoitetaan suosiota kätten taputuksilla? Kenelle osoitan tämän suosioni ...Jumalalleko vaiko ihmiselle ?

Joh.14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

 

Näiden ajatusten kera toivotan kaikille Jumalan runsasta siunausta ja jaksamista tälle työkaudelle meille kaikille.

Pertti Sairanen.