Mietteitä työkauden alkaessa.

 

Tänä kesänä olen viettänyt valvottuja öitä rukoillen  ja miettien  itseäni, että olenko kaikessa toiminut Jumalan tahdon mukaisesti  niin että Hänen nimensä tulisi kirkastetuksi.  Huomasin monessa toimissani että pakkasen puolella on menty, miettiessäni mm. kannanottojani; onko ne olleet liian jyrkkiä ja  tai kenties olenko jättänyt huomioimatta seurakunnan tai lähimmäiseni.  Seurakunnan jälleen aloittaessa uutta toimintakautta  on tehnyt hyvää mennä itseensä  perinjuurin  katsoen  peiliin itseään.

Lukiessani  Pekka Sartolan  Seitsemän sinettiä - kirjaa joka käsittelee Ilmestyskirjaa,  erityisesti sen  kirjeistä  seitsemälle seurakunnalle- osiota jossa nuhdellaan seurakuntia   heidän penseydestään ja ensirakkauden puutteesta.niin  omalla kohdallani on parannuksen paikkaa ja erityisesti  keskinäinen rakkaus on tärkeä tekijä.  Jos  tämä puuttuu, ei auta  katsoa toisiin vaan edelleenkin se on itsetutkiskelun paikka, että onko ajatukseni oikeat niin että kaikessa siinä mitä teen tai  olen ...kirkastaisin Jeesusta, enkä saattaisi nimeään häpeään.

Joka aamuinen rukoukseni on että  saisin sen viisauden, voiman ja oikean mielenlaadun palvella täysillä Jumalaa, mutta  illalla  levolle käydessä jälleen saan todeta  vajavaisuuteni  ja Jumalan armahtavaisuuden.

Näen tärkeänä  että seurakunta noudattaa Jumalan sanaa, eikä tee siinä poikkeuksia  eikä muutoksia missään kohdin ja kun meillä on  ensimmäisellä sijalla rakkaus Jeesukseen niin se myös heijastuu keskinäiseen rakkauteen seurakuntalaisten kesken kuin myös ulkopuolelle. Siteeraan mielelläni tähän Jumalan sanaa: “ siitä teidät tunnetaan, että teillä on keskinäinen rakkaus. “

Meidän tehtävämme  niin yksilönä kuin seurakuntana on viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin,  toisinsanoen evankeliumia kaikille mutta erityisesti alueella oleville suomalaisille  ja otetaan se vakavasti tälläkin toimintakaudella.

Yleisesti ottaen seurakunnissa tänäpäivänä  on "puuttuva jalokivi" Jumalan ylistäminen, vaikka me monesti suullamme ylistetään mutta se avautuminen ylistykseen jää heikoksi.  Sen puuttumiseen voi olla monta syytä, pelkoa,  häpeää, arkuutta, mutta varmasti suurimpia syitä on kaavoihin kangistuminen...  Kokouksen "käsikirjoitus" on niin tarkka, että  ei anneta valtuuksia Pyhälle  Hengelle tehdä muutoksia. Meillä on kuitenkin hyvät edellytykset ....kasvaa Pyhänhengen johdattamana ja rukoukseni on että tämän työkauden aikana saisimme tätäkin "jalokiveä" panna käytäntöön.

Lopuksi tahtoisin esittää  hienovaraisen ksymyksen ..jokaisen meidän sydämelle tutkittavaksi, että onko  maailman areenoilta tarttunut meihin ...lavakulttuuri jossa  osoitetaan suosiota kätten taputuksilla? Kenelle osoitan tämän suosioni ...Jumalalleko vaiko ihmiselle ?

Joh.14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

 

Näiden ajatusten kera toivotan kaikille Jumalan runsasta siunausta ja jaksamista tälle työkaudelle meille kaikille.

Pertti Sairanen.

 

Eino Leino runoilee:

"Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin."

Jotain tällaista muuttolintujen kaltaisuutta moni
kokee lähipäivinä. Jokin vaan vetää puoleensa,on
alettava varailemaan laiva-tai lentolippuja.

On suunniteltava
ajoreittejä,yöpymispaikkoja.

Varattava asunnot kohteesta,
Espanjan Torreviejasta!
Keväällä ehkä moni kyseli, oli epävarma;

tulenkohan enää takaisin,
oliko tämä viimeinen talvi täällä?

Mutta,kun syksy lähestyy,
kaipaus kutsumuksen maahan valtaa mielemme

ja henkemme! Jumalan Pyhä Henki sekä Hänen

Sanansa on saanut jälleen hoivata meitä!
Kesän viettäminen koti-Suomessa,lasten,heidän

perheidensä tapaamiset, ystävät,
kotiseurakunnassa käynnit! Mitä kelläkin ollutkaan!
Akut on ladattu!

Jumalan lupaukset ovat totta tänäkin päivänä,

Hän haluaa ollaläsnä meidän joka päiväisessä

elämässämme, ojentaa auttavan kätensä;
"Anokaa, niin teille annetaan, etsikää, niin te löydätte,

kolkuttakaa, niin teille avatataan!"

Mutta, voisiko myös tämä olla rukouksemme,
erään hengellisen laulun sanoin:"Oi suo mun nähdä

kasvojasi Jeesus. Sun kirkauttas katson riemuiten.
Sä kannat kuorman,kun mä yksin kuljen,
niin heikkona ja usein uupuen."

Nähdä jotain Jumalallista,Pyhää ja puhdasta,

nähdä Jeesus kaikessa Kirkkaudessaan!
Katsella Häntä, muuttua edes vähän Hänen kaltaisekseen.
Jopa jo tässä ajassa.

Kaikki ystävät, entiset, uudet,tai asiaa vielä harkitsevat,

olette tervetulleitaCosta Blancan Kotikirkkoon!

Tuletpa lyhyeksi- tai pisemmäksi ajaksi!

Nähdään! Hasta luego!

Siunaten
Artsi Riipinen